Tiedän että on yo kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkään
Ei missään tule minun luokseni minun vuokseni
Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin, lähdin kuin varas, säikähdin viimein
Kun itseni tarttuneen, tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin,
tuoksusi, teit saman minulle, juoksusi, annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, etta meillä oli hetkemme, aha
Vain tahroja paperilla älä siis suutu, ei niistä asiat miksikaan muutu
Ei se, että meillä oli retkemme,
eikä se, etta meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkään, se eteenpäin työntää älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme, aha
Muista, että meillä oli hetkemme, aha |
